Berlin

Olen vahvasti sitä mieltä, että oiva videopäiväkirjamme, joka toisinaan on kantanut myös nimeä 'Näin ollaan kusessa-nurkka' vaatii julkaisua. Tässä ensimmäinen jutustelu Berliinin Mauerparkista, olkaa hyvät !

-Villu
 //siinä ei näy kuvaa, Ellu auta ! Muut: nauttikaa ääninauhasta!

Imatra, Suomi

Vituiks meni       - NOOOOOT.

Istumme Ellun kanssa meikän keittiönpöydän ääressä ja katselemme mahdollisia lomakohteita uudeksivuodeksi, onhan tässä ehditty Suomen kamaralla jo viettääkin aikaa. (Elina nauraa alikehittyneesti).

Reissu oli siisti ja KAIKKI, siis toistan KAIKKI meni niin hyvin, että odotamme maailmanloppua kakat housuissa. Meitä ei ryöstetty, raiskattu, riiusteltu rappiolle asti, rahaa riittää yhä eikä rinkat menneet rikki (ärrästä tulikin mieleeni, että meitä muutamaankin otteeseen luultiin espanjalaisiksi heläjävän ärrämme vuoksi, ehkä myös ulkonäön... noot).

Vinkkejä, kuvia ja muuta oheismateriaa laitamme heti kunhan lomakiireiltämme ehdimme, mutta sen voimme vain todeta, että KYLÄ KANNATI (suomi on vielä vähän hakusessa ööö mitä)!!!

Et ei siin sit muuta, pysykää kanavalla vielä tovi ja sitten siirtykää takaisin vanhaan ja turvalliseen C'est la vie'hin,

aika coolioo tee villu, sit ellu ja jaloissa kuorsaava moppe tenho.

Amsterdam ja Köpis

Amsterdamista tänne junaa piti vaihtaa melko monta kertaa. Viimeisessä junassa onneksemme uudet ystävämme Stefan ja Erik käänsivät kuulutuksen ja kertoivat, että YKSI: juna menee sisään LAIVAAN ja KAKSI: siellä on TAX FREE. Ensin emme uskoneet (emme myöskään osanneet tanskaa taikka saksaa, joilla kuulutukset kuuluivat), mutta seisoessamme lautan kannella katsoen auringon laskuja ja ohi lipuvia Viking Linen laivoja, tuli melkein kotoisa olo (samoin Villulle, jonka pyllyä pieni muslimipoika kokeili minun ollessa vessassa :<) Itse kaupungissa oltiin sitten hilpeän junamatkan jälkeen yhdeltä yöllä ja ihan samanlainen tää on, ku muistettiinkin (ihan helvetin kallis).

Eilen piti olla shoppailu päivä, mut unohdettiinkin, et oli sunnuntai ja mikään putiikki ei ollut auki. Seilasimme sitten pitkin Strøgetiä, harhailimme pikkukaduilla, söimme kallista ja hyvää ruokaa kasvisravintolassa ja harrastimme kahta uutta harrastustamme: yleistä istuskelua, sekä muiden turistikuvien huomaamatonta sabotointia. Koettiin myös ihka aito tanskalainen elokuvateatterikokemus, joka oli muuten hyvin suomalaisen tapainen, mutta ihmiset jäävät katsomaan lopputekstit... Elokuva oli Freudista kertova The Dangerous Method, ja hyvin ymmärrettiin, vaikka tekstitys olikin tanskaksi.

Nyt loppuu hostelliajat, seuraavat kaksi yötä vietämme ensin junassa (kerrankin varaus onnistui!!) ja Tallinkin käytävillä, koska emme raaskineet maksaa hyttiyöstä. Mutta sekin on kokemus sinänsä, niinkuin moni muukin on tällä reissulla ollut. On myös hyvin mahdollista, et tämä oli viimeinen blogikirjoitus maailmalta, KOSKA.... tidididiiiiiii: keskiviikkona palaamme kotiin, Imatralle! Ja nyt kuluttamaan viimeisetkin rahojen rippeet, adios!

ELLU JA VILLU KÖPIKSEST.

Pariisi ja Amsterdam

Pariisi jai taakse eilen, samoin Friend's hostel ja sen oudot kujat jotka olivat pullollaan miehia. Monien itsetuntoa nostattavien kommenttien jalkeen keksimme vahingossa keinon jolla karkottaa miehet: "Just finnish'', jonka koulutetut pariisilaiset ottivat neuvona lopettaa turha mairittelu, vaikka yritimme vain esittaa juntteja kielitaidottomia.

Pariisissa kiersimme pakolliset nahtavyydet: Notre Dame, Louvre, torni, jonka puistossa siemailimme valkoviinin, likaisen Seinen sillat, Sacre Coeurin ja sen kukkulan jolta vihdoin sai siiderii (yhden juomalasin verran, mutta silti) seka Champs Elysee riemukaarineen ja kalliine liikkeineen joihin japanilaisturistit jonottivat metrikaupalla. Vilauttelimme pikkuhousuja kuin Marilynit konsanaan metrojen viilettaessa alitsemme. Selvisimme myos pahamaineisesta hostellialueesta ja suuresta maanalaisesta maailmasta mahtavan ranskankielentaitomme avulla!

Matka Amsterdamiin veloitti kukkaroitamme 30e per nena, mutta kaupunki on todellakin nakemisen ja tuoksuttelemisen arvoinen. Eilen vierailimme pubissa juomassa paikallista ja halpaa kaljaa ja tanaan yritamme paasta Anne Frankin taloon (jono on piiiiiitka). Kuviin tai kirjoittamiseen ei ole enaa aikaa, valo valkkuu punaista, mutta sen verran tietoa, etta huomenna matka jatkuu Kopikseen !

- Villu ja hoputtava Ellu

Lyon (ja hieman Pariisia)

Toulousesta Lyoniin junamatka kesti viis tuntia. Sen viis tuntia vaihdeltiin tasaisin väliajoin paikkoja, sillä piheinä reilaajina ei tietenkään puliteta paikkavarauksista. Matkaoppaana junassa hetken aikaa toimi mummeli (joka ei osannut sanaakaan englantia), ja esitteli meille mm. sen OIKEAN Carcassonnen linnoituksen!

Lyon oli Toulouseen verrattuna nuorekas, tai ainakin keskusta, missä iltaa vietettiin. Käytiin kaupoissa, joiden sisäänpääsylle ei ollut luottokorttirajaa, etsittiin creppejä (ei löydetty, ostimme jätskiä), syötiin luultavasti perinteisesti ranskalaisia (ei asukkaita, perunoita) tulisen dijon-sinpain kera ja perin ranskalaisesti istuimme joen rannalla nauttimassa punkusta, briestä (koska halvinta), patongista ja suklaasta.

Hostelliamme Cool&Bediä voidaan todellakin suositella; eka juttu mikä tuli ilmi oli, et aamiainen sisältyy hintaan (oli patonkia, tottakai). Sisustus oli myöskin superhieno ja nukuimme hyvin, tosin siitä saan kiittää korvatulppiani, i love you guys!

Tällä hetkellä istutaan hyvinkin ahtaasti yhdellä penkillä, datauspaikkana Pariisi, sillä kerkesimme kuin kerkesimmekin aamulla junaan, vaikka jumituttiin juttelemaan Suomesta erään kalifornialaisen kanssa aamupalalla. Nyt ollaan nähty vasta pikku osa kaupungin metroverkkoa, hostelli ja sen alue (joka on hieman... kyseenalainen). Huomenissa kunnon turistin tavoin kierretään koko päivä rakkauden kaupunkia, tänään tuhlaamme hostellin meille "lahjoittaman" kympin. Au revoir!

 Toulouse - pääkatua

 Toulouse - Ellu ja elämän rakkaus

 Toulouse - Villu etsimässä housujaan romanttisessa huoneessamme

 Lyon - Kumpi on kumman? (bubble gum et chocolat noir)

 Lyon - Rhônen varrella

 Lyon - Tapasimme myöskin munamiehen ranskalaisen veljen; muna-Pierren.

 Lyon - Rhône

Le train - destination: Le Paris

- Ellu; Villu hoputtaa ja vie kaiken istumatilan :<

Toulouse

18 tunnin reilaussessio on onnistuneesti takana ja hieman pissanhajuinen kaupunki on ottanut meidät vastaan. Etukäteen tietomme Toulousesta rajoittuivat Serranon perheen Evan ja Marcosin varaan, mutta randomvaistoillamme (osumme yleensä hyvinkin erikoisiin paikkoihin) ja Villun äidin pikaturistioppaalla olimme jo ennen puoltapäivää käyneet torilla, kirkossa ja antiikki-museossa (aikaa on ollut, koska juna saapui tänne klo. 05:14, jonka jälkeen nukuimme pari tuntia odotustilan puupenkeillä asemalla ja kahdeksan maissa lähdimme vallottamaan tuntematonta (check-in on vasta kahdelta -.-))

Toulouse on täynnä kauniita pieniä taloja, tuoksuvia leipomoita, jatkoilta kotiutuvia ystävällisiä humalaisia ja erotic-baareja (ja kauppoja, kävin yhdessä melkein sisällä). Juodessamme pannuteetä kahvilassa kävimme jo ensimmäisen ranskankielisen keskustelun papan kanssa tupakan hinnasta ja näimme kuinka kukko karkasi pussista, maalaisidylliä.

Tänään suunnitelmana on rentoutua sunnuntain kunniaksi, tietenkin vasta päiväunien jälkeen. Varasimme myös loppumatkan hostellit, joten yöpaikkapaniikkikohtauksia ei pitäisi tulla, kiitos luottokorttiavuista äideille!

Matkatunnelmia Italiasta sekä eiliseltä turboreilaukselta
C'est trés bon!
- likaiset ellu ja villu

Venezia

Ciao, paikalla on kuuma ja netti maksoi tunnilta 4 euroa, joten nyt hakkaan kirjaimia supernopeesti puolen tunnin aikavarauksella (ja kerrottavaa olis niin paljon!) Junamatka alkoi ei niin varmasti, koska oman tyhmyyden vuoksi emme olleet varanneet paikkoja yojunasta ja vihainen nainen sen meille naama punaisena huusi. Mukavan konduktoorin avulla matkustimme pelokkaina ensin Salzburgiin, jossa vaihdoimme vaunua ja toivoimme parasta: jos paikoillemme olisi tullut joku, olisimme nukkuneet kaupungin asemalla. Onnekkaita kun olemme, jatkoimme junalla Venetsiaan asti (odotettuamme ensin Salzburgissa 2 tuntia jutellen Christianin (Austria) kanssa mm. Suomen lumesta ja Euroopan ongelmista).

Selvisimme hostelliin mukanamme sekava joukko reilaajia, ja siel odotti paratiisi: uima-allas, baari, kauppa ja oma pikkupikku teltta, jossa nukumme viel yhdet unet.

Ollaan tallusteltu pitkin Venetsian sekavia pikkukatuja, katselleet superkauniita taloja, menneet pummilla hostellille ja takaisin, nauttineet italialaisesta pitsasta ja gelatosta ja vierailleet vesibussilla San Marcossa (keskusta) ja sen katedraalin aukiolla. Nyt tutkitaan kaupunkia viel paiva ja huomenna on edes 18 TUNNIN reilaus kolmella vaihdolla Venetsiasta (9.50) Toulouseen (05.00)

Arrivederci, Ciao
-Ellu, vieres Villu vihko kourassa

P.S. Ainiin, nautimme eilen myos viinii hostellilla ja koimme ullatuksen: istuutuessamme vieres oleva mies kysyi mista olemme. Kerrottiin ja vastaus oli: Ei vittu! Niin sitten pelattiin korttia ja juotiin kaljaa suomalaisten kera Venetsian illassa, pieni on maailma.
P.P.S Tietokone ei hyväksy miun kameraa :<
P.P.S Löysin nyt vasta ä-näppäimen, mut aika loppuuuuuuuuuuuuu
P.P.P.S Ostin uudet kengät (: